Pentueet

Me emme aloittaneet pentujen nimeämistä perinteiseen tapaan A:sta aloittaen vaan pentueiden nimissä oli jokin teema lukuunottamatta ensimmäistä pentuetta, joiden viralliset nimet kuvastavat jollakin tapaa pentujen ulkoista ilmettä tai syntymiseen liittyvää seikkaa.

Kaksi ensimmäistä pentuetta syntyivät vuosina, jolloin perheeseemme syntyi lisää myös kaksijalkaisia jäseniä. Niinpä kolmannen pentueemme odotusvaiheessa tutut tiedustelivatkin uteliaina, että ”koskas teidän vauva syntyy”. Tämä “perinne” kuitenkin katkesi.

Ensimmäistä pentuetta odottaessaan Nuppu usein nukkui selkä vasten minun selkääni, ja oletankin sen aavistaneen, että myös minun sisälläni kehittyi elämä. Ainakin tuodessani tyttäremme kotiin sairaalasta, Nuppu käväisi nuuhkaisemassa ja lipaisemassa sitä sängyn päällä ja lähti omiin touhuihinsa. Sen sijaan meille jäänyt, tuolloin nelikuinen Nupun tytär Susa (Lappunaaman Tummasilmäsusa) istui sängyllä tuijottamassa pientä ihmettä ainakin tunnin. Susan suuret korvat vain heiluivat lapsen liikkeiden ja äännähdysten tahdissa. Jälkeenpäin olemme valokuvia katsellessamme tehneet havainnoin, ettei meillä juurikaan ole kuvaa tyttärestämme Riinasta, jossa mukana ei olisi myös Susa.

Ensimmäisen pentueen isäksi valikoitui Sinikka Sjöblomin omistama Follow The Fun of Rivona. Pentueessa oli Susan lisäksi Sulo (Lappunaaman Jarruenska), joka kävi viidesti näyttelyssä ollen Jyväskylässä kesäkuussa 1992 ROP ja palkittiin SA:lla myös huhtikuussa 1993. Sulo menehtyi 13 -vuotiaana. Lisäksi syntyivät Iita (Lappunaaman Isoiita), jonka toinen silmä oli valitettavasti valuviallinen ns. marmorisilmä ja Doris (Lappunaaman Minidoris), jolla on syntymässään sekä napa- että palleatyrä. Doris leikattiin ja se kuntoutui hyvin, mutta jäi pienikokoiseksi. Pentueessa oli myös kuolleena syntynyt urospentu. Iita eli 12 -vuotiaaksi ja Doris jouduttiin lopettamaan 11 -vuotiaana.

Susa kävi näyttelyissä ja saavutti pari SA:ta, mutta Susasta ei tullut jalostuskoiraa vaan se jäi kotikoiraksi. Varsin varhain se alkoi ontua etujalkojaan, mutta ontumiselle ei aluksi löytynyt mitään syytä. Kun olimme lonkkakuvanneet Susan noin kaksivuotiaana, ilmeni että sillä oli paitsi erittäin huonot lonkat myös luupiikkejä polvissa ja selkärangassa lannealueella. Jalat vaivasivat sitä erityisesti milloin oli kylmää ja kosteaa, ja tuolloin se ontui etujalkojaan varatessaan painoa vielä normaaliakin enemmän etuosalle. Susa oli lempeä, rakasti lapsia ja se eli perheemme täysivaltaisena jäsenenä. Koska Susa eli elämänsä yhdessä emänsä kanssa ja oli tähän erittäin kiintynyt, se lopetettiin 11 -vuotiaana yhdessä emänsä kanssa. Heidät tuhkattiin yhdessä.

Muumit

Nupun toinen pentue, jossa isänä oli FIN MVA Shallianne Anticipation syntyi helmikuussa 1993. Koska asuimme tuolloin hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa, Nupun kasvattaja Anneli Sutela oli ystävällisesti luvannut, että Nuppu saa tulla synnyttämään Kaipolaan. Synnytyspäivän iltana sain säännöllisesti väliaikatietoja edistymisestä ja iltauutisten aikaan ilmoituksen, että voin lähteä ajelemaan, jos haluan olla mukana. Saapuessani Kaipolaan oli syntynyt kaksi tricolour -pentua ja ilmoittaessani asiaa kotiväelle syntyi jälleen yksi tricolour. Anneli virnisteli minulle, että siitäs nyt sait niitä himoitsemiasi kun kaikki viisi pentua osoittautuivat tricoloureiksi. Pentueen syntymäajankohtana meidän perheessämme kova sana olivat muumit, joten pentue sai nimet Lappunaaman Naurava Nipsu “Nipa”, Tomera Tiuhti “Kamu”, Vauhti Viuhti “Linda”, Mainio Mymmeli “Vappu” ja Villi Jonkka “Ninni”, joista sijoitimme Ninnin ja Nipan. Näyttelyurallaan Nipa saavutti ykkösiä ja kakkosia ja sai luonnetestistä 188 pistettä. Nipalla oli terveet silmät ja kyynärnivelet, mutta lonkkakuvaus antoi tuloksen D. Lindan paras näyttelytulos oli ykkönen ja sen lonkat olivat D/C. Kamun paras näyttelytulos oli kakkonen, mutta se oli innokas agility -koira, ja sijoittui ainoassa virallisessa kisassaan ykköstuloksella sijalle 10. Tämä pentue järjesti tyttäremme kanssa juoksu- ja konttauskisoja asunnossamme, ja olemme olleet todella kiitollisia pitkämielisistä naapureistamme, jotka ottivat töminän ja pattereiden kolinan todella rauhallisesti.

Rokkarit

Lappunaaman Rock -pentue sai päivänvalon Ilmajoella Vapun omistajan Raija Bisin hoivissa huhtikuussa 1996. Tähän pentueeseen kuuluivat punaiset Lappunaaman Elvis Presley ”Roope” ja Tina Turner ”Marsa” sekä tricit Dy Springfield ”Lilli” ja Janis Joplin ”Omppu”. Omppu jäi pieneksi, ja pienikokoisuuden todennäköisin syy oli vuotava aortta. Vaivastaan huolimatta Omppu eli yli 10-vuotiaaksi. Vappu oli parhaimmillaan pentujensa synnyttyä, sillä se valittiin kesäkuussa 1997 Kauhavan ryhmänäyttelyssä ROP -koiraksi. Vappu oli tervesilmäinen ja A -lonkkainen narttu, joka oli erittäin leimaantunut omistajaansa Raijaan. Vappu eli 12 -vuotiaaksi.

Rokkareita rivissä

Suomifilmihenkilöt

Ninni (Lappunaaman Villi Jonkka) oli nimestään huolimatta rauhallinen ja vakaa narttu, joka asusti sijoituskodissaan usean kissan kumppanina. Sillä oli terveet silmät ja C/B -lonkat. Näyttelyretkien aikana Ninni vietti aikaa meillä, ja se tuli hyvin toimeen emänsä ja Susan kanssa. Näyttelytulokset vaihtelivat ykkösen ja kakkosen välillä. Ninnin kumppaniksi valittiin Marja Sara-ahon omistama, A -lonkkainen Station Hill´s Midsummer Night, ja maaliskuussa 1997 näkivät päivänvalon väriltään punaiset Suomi -filmin roolihenkilöt Lappunaaman Aarneniskavuori “Miska”, Juurakon Hulda “Hulda”, Kauniskatariina “Pipsa” ja Hiljamaitotyttö “Penni”. Penni on kovaluonteinen narttu, joka otti useampaan kertaan mittaa samassa taloudessa asuvasta Saksanpaimenkoiranartusta. Pennin silmästä löytyi silmätarkastuksessa lievä PPM. SA:lla palkittu Penni oli C -lonkkainen, mutta se loukkasi selkänsä ja sen jalostuskäytöstä luovuttiin vaikkakin olimme sopineet omistajien kanssa Pennin jalostuskäytöstä.

Kotiseutu

Seuraavaa pentuetta odotettiinkin vuodelle 2002, jolloin syntyivät perheeseemme vuonna 1996 sijoitukseen tulleen Doriksen (Annline´s It´s My Promise) tyttären Ritan eli Annline´s Ringpromisen (terveet silmät, lonkat B, luonnetestitulos 95 pistettä) lapset isänään KANS MVA Khartoum Haleys Comet “Kazz” (om. Anneli Sutela). Nämä lapset nimettiin kotipaikkakuntamme Oriveden kylien ja vanhojen suomalaisten nimien mukaan. Pennut Lappunaaman Siitaman Sulo “Sulo” ja Eräjärven Elmer “Elmeri”, Naappilan Nelli “Nelli”, Holman Helmi “Helmi”, Hirsilän Hilma “Hilma” ja Voitilan Venla “Taimi” näkivät päivänvalon toukokuussa. Pentueen urokset ovat valitettavasti kivesvikaisia, mutta kumpikin on taitava agility -koira. Lisäksi ne ovat toimineet ansiokkaasti koiraleirikoirina lapsilla, joilla ei ole ollut ottaa leirille omaa koiraa. Anneli Sutelan omistaman Hilman paras näyttelytulos on ERI, mutta sen näyttelyura on sittemmin päättynyt kieliongelmien vuoksi. Nellin korvat lurpahtivat hampaiden vaihtumisen yhteydessä jääden luppaan. Helmin toistaiseksi paras näyttelytulos on EH, se on silmätarkastettu ja todettu tervesilmäiseksi. Lonkkatulos on C. Helmin jalostuskäytöstä kennelillämme on sopimus, mutta hartaista toiveista ja useista yrityksistämme huolimatta Helmi ei ole tullut kantavaksi.

Popparit

Joulukuussa 2003 päivänvalon näki Lappunaaman POP -pentue. Pentueen emänä oli Milli (Annline´s Recent Promise), jonka ystävämme Kati Puhakka luovutti kennelillemme jalostuskäyttöön. Millin paras näyttelytulos oli ykkönen, sillä oli terveet silmät ja C/B -lonkat. Pentueen isä on Kikka Korjulan omistama FIN MVA Jimanie Beryllos Stormy Day “Floyd”. Pennuista on sittemmin silmätarkastettu ja lonkkakuvattu neljä pentua ja seitsemän kahdeksasta on käynyt myös näyttelyssä. Pentue Lappunaaman Nightwish “Namu” (ERI), Him “Leo”, Tik-Tak “Taika” (lonkat C, silmät PPM, ERI), PikkuG “Toffo” (EH), The Rasmus “Veikka” (lonkat C, silmät OK, 2xSERT), Darude “Rudi” (lonkat C, kyynärnivelet 0/0, silmät OK, SERT, VaraSert), Gimmel ”Minni”(H) ja Killer ”Raksu” (lonkat D/C, kyynärnivelet 0/0, silmät OK, ERI, VaraSert) on tuottanut meille ja luonnollisesti myös omistajilleen paljon iloa.

Kesärockit

Vemmin (Wales Tale's A New Dream) ja Sutelan Annelin omistaman Brunon (Caamora J-Lo Annlines Dancing With Stars) pennut syntyivät pitkän odotuksen jälkeen 16.7.11. Koko meidän poppoo seurasi jännittyneenä masun pyöristymistä, ja pentuveikkauksen kertoimet muuttuivat päivä päivältä. Lopulta pingispalloksia keskivartaloltaan muotoutunut Vemmi keisaroitiin ja koko jengi huhki kuivailemassa pentuja. Tämän jälkeen myös Riina ja Reea ymmärsivät, miksi en ole kyennyt leikatuista pennuista kertomaan kuka syntyi ekana ja kuka tokana…

On ollut hieman vaikeaa itseänsä kasvattajaksi nimittää kun edellisestä (omasta) pentueesta on vierähtänyt aikaa varsin pitkä tovi. Onhan sitä toki istuttu jokunen hetki Mörriä seuraamassa, Blondien pentuaitauksessa ja Neminkin pentujen luona, mutta oma pentue on antanut odottaa itseään. Tästä pentueesta tuli meille myös ikimuistoinen, sillä pentujen luona tuli vietettyä hetki jos toinenkin Vemmi -mamman kärsiessä kuolioon menneen kohdun aiheuttamista tuskista. Rock -tapahtuma -nimet tämä pentue sai, sillä meidän nuorimman 18 vuoden ikään kuuluu tietenkin rock, rauha ja rakkaus. Kun näiden pentusten luonteessa on vilkkaan emän ja ei niin rauhallisen isukin myötä melkoista rockia, nimeäminen alkoi olla selviö.

Alkuvaikeuksien jälkeen 7 suloista palleroa tuhutti emänsä kainalossa. Päivien edetessä saatoimme havaita, että nämä riiviöt olivat hyvin imeneet äidinmaidossa Vemmin energian, ja meno olikin huimaa. Piti mennä Ruisrockiin, Kukkaisrockiin, Räikkään jne., mutta me vaan istuttiin pentulaatikossa. Vähän väliä tukittiin pahvilaatikoilla koloja, joihin pennut onnistuivat uteliaisuuttaan itsensä tunkemaan tai sitten metsästimme heitä pitkin pihaa, kun murtautuminen pentuaitauksesta vapaimmille vesille oli onnistuneesti suoritettu. Nyt omissa kodeissaan iloa ja pahennusta tuovat Lappunaaman Provinssirock (Severi, Kankaanpää), Ruisrock (Sisu, Piikkiö), Tulivuorirock (Senni, Espoo), Noitarock (Oona, Mänttä-Vilppula), Kukkaisrock (Nessi, Tampere), Ikurirock (Hertta, Tampere) ja Räikkärock (Ränä, Tampere). Heistä kaikista toivottavasti kuullaan vielä.

Suomifilmit

Leffateema jatkui uusien suomalaisten filmien niminä 2011 vuoden toisessa pentueessa. Minun ja Reean yhteisomistukseen kesällä 2010 siirtynyt Nemi (Wales Tale's Spring Treasure) antoi kokeneena narttuna opastusta poikakölvillemme Puntille astumisen saloista. Liekö Puntti saanut oppia myös Veikka -isukilta, sillä homma hoitui samalla salamyhkäisyydellä kuin isällään. Tulos alkoi näkyä Nemin pyöristyvänä vatsana sopivasti juuri erikoisnäyttelypäivänä, jossa iloisesti Riinan kanssa esiintynyt Nemi sai tuomarilta arvion ”pregnant?”. Noh, paksusta massusta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, näyttelystä tuotiin kotiin parikilpailun voitto ”aidon” parin eli Puntin kera. Ja niinpä meidän jengi hääräili 18.11. jälleen klinikalla kuivailemassa kahdeksan lapsosen pesuetta.

Nemi huolehti pennuistaan hienosti, mutta salli myös parhaan ystävänsä Vemmin ja Vemmin tyttären Ränän osallistua ainakin pentujen riehuttamiseen. Tämä pesue ei ollut ehkä aivan yhtä villi kuin heinäkuun lapsoset, mutta heihin oli kyllä tarttunut mukavasti isukin paimennusviettiä, sillä aina oli joku lahkeessa roikkumassa. Tässä pesueessa oli myös varsinainen luutahilta -jengi, joka osallistui pentutilojen siivoamiseen ahkerasti. Nämä lapsukaiset vaikuttavat seuraavilla paikkakunnilla Lappunaaman Pelikaanimies (Pepe, Akaa), Roskisprinssi (Rolle, Ylöjärvi), Prinsessa (Tiuku, Tampere), Sisko tahtoisin jäädä (Nuka, Aura), Liian paksu perhoseksi (Nelli, Espoo), Rentun Ruusu (Pitko, Espoo), Näkymätön Elina (Pola, Hyvinkää) ja Tyttö Sinä olet tähti (Fila, Tampere).

Kukkaisrockit

Viertolan Sofian omistama Nessi (Lappunaaman Kukkaisrock) kävi miehelässä Kuopiossa Saken (Promisehill No Greater Kiss) luona huhtikuun alkupuolella. Kaikin tavoin vilkas ja aktiivinen Nessimme saikin Sakke -paran lähes hermoromahduksen partaalle ja oli huvittavaa nähdä helpottuneet ilmeet Saken naamalla hakiessamme Nessiä kotiin. Nessi -mamman kantoaika sujui helposti, vaikka alkuun massu näyttikin kasvavan hirmuista vauhtia. Nessi oli myös hyvä synnyttäjä ja huolellinen äiti. Kun pennut olivat alkuun punnittaessa hänestä vähän etäällä, Nessi katseli huolestuneena ja yrittikin nostaa pentuja niskasta takaisin kainaloonsa. Innokas leikkijä yritti jo varsin varhain saada lapsosiaan leikkimään kanssaan ja ulkoilun alettua Nessi on opastanut lapsukaisilleen kuoppien kaivamisen jalon taidon seurauksin, että takapihaamme koristaa jokunen monttu. Lapset ovat saaneet nauttia myös Ränä -tädin leikkiseurasta. Nessi ei myöskään pannut pahakseen Puntin eikä isukin vierailua. Sakke -isukki ei sen sijaan ollut ihan hirveän innostunut tämän yli-innokkaan morsiamensa jälleennäkemisestä.

Lappunaaman Kukkaisrockin pennuista piti ensimmäisen suunnitelman mukaan tulla kevään luonnonkukkia. Vähän herkuttelinkin jo nimillä koiranputki, kurjenpolvi, akankaali jne. Minä kun kuvittelin, että Kukkaisrock on tapahtumana kuollut ja kuopattu, kunnes postilaatikkoon tupsahti ohjelmalehtinen. Niinpä suunnitelma muuttui ja Kukkaisrockn lapsukaiset nimettiin tämänvuotisten kukkaisrockin esiintyjien mukaan. Uros sai nimekseen Lappunaaman Fumble (alias Koda) ja nartut Lappunaaman Dashbone (Hilma) ja reippaan asenteen sekä pelkäämättömän luonteen vuoksi Lappunaaman Rockwalli (Lara).

Kuninkaalliset

Lappunaaman Prinsessa aka Tiuku osasi ajoittaa lapsukaisten syntymän mainiosti, jotta harvapäisen kasvistädin on helpompi muistaa onnittelut. Rockyn (Beryllos Black Charmer) kanssa aikaansaadut pentuset syntyivät 16.7.14. Tiuku oli oman emänsä tavoin helppo astutettava, erittäin hyvä synnyttäjä ja lempeä äiti. Kahdessa tunnissa lapsukaiset plompsahtelivat maailmaan kuin plussapallot. Yksi pieni oli menehtynyt ennen syntymää, ja aluksi laatikossa tuhisi kuusikko. Viikon ajan hoivasimme yhtä pientä narttua, jonka paino ei oikein ottanut noustakseen, vaikka sisaruksilla paino lisääntyi ja maitoa kyllä tulvi. Viikon kamppailun jälkeen sirpukka saatettiin sateenkaarisillalle, ja Eviralta saimme myöhemmin syyn hänen kasvuongelmilleen. Pennulla oli kitalakihalkio, jota ei onnistuttu löytämään aiemmin.

Viisikon kasvaessa tuli esiin, että joukossa on myös meidän kennelimme ensimmäinen pörris. Yksi nartuista oli siis fluffy. Tiuku kasvatti lapsiaan itselleen ominaisella tavalla lempeästi. Yksi nartuista oli tosi menevä ja äänekkäin, toinen pojista hiukan toista ujompi ja kaipasi rämäpäisempää enemmän rohkaisua. Pörröturkkinen aivan syötävän ihana ja kaikkien lemmikki. Yksi narttu pikkuisen blondi. Kun nimeämisen aika tuli, oli melko lailla selvää, että Prinsessan lapset ovat tietenkin kuninkaallisia. Pohdittavaksi tuli oikeastaan vain se, että nimetäänkö nykykuninkaallisten mukaan ja pitääkö olla syntyjään sellainen. Nimistä voinette päätellä, mihin ratkaisuun päädyimme kun lapsista tuli Lappunaaman Elämäni Elisabeth (Ellu, joka häärää kotona), Menevä Madeleine (Miina, Tampere), Valloittava Victoria (Nani, Pori), Waltias William (Wallu, Tampere) ja Hurmaava Harry (Masi, Turku).

Eppulaiset

Ränän (Lappunaaman Räikkärock) astutus ei ollut ihan helposti toteutettavissa, sillä onhan hän temperamentiltaan äitinsä tytär. Pentujen isäksi tuli ensisuunnitelmasta ja varasuunnitelmastakin poiketen Annline´s This is True Love aka Leo, joka ei pannut pahakseen vähän sähäkämpää narttua ja niinpä meillä vietettiin pentulaatikkopäiviä saman kesän aikana toistamiseen 13.8.14 syntyneiden pentusten kanssa.

Pikkuriikkisen Ränän kylkiluut paistoivat viime metreillä jo huolestuttavasti, ja niihän siinä kävi, ettei lapsosten vietyä tilan vatsaan mahtunut riittävästi evästä, vaikka ruokahalua Ränällä kyllä oli. Lapsoset saatiin maailmaan Juliskan turvallisissa käsissä 13.8.2014. Ei syntynyt ihan seitsemää veljestä, mutta kuusi ja kaikille yksi sisko. Heikosti hengittäneen pikkunartun matka päättyi jo eläinlääkäriasemalle.

Ränä huolehti lapsistaan hienosti, mutta sen oma kunto huoletti meitä kovin. Ränä oli laihtunut aivan valtavasti. Havaitsimme sen rauhasten kaulalta huomattavan suurentuneiksi. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot käytiin läpi ja varauduttiin jo kaikkeen pahimpaankin. Onneksi huolellisella hoidolla Ränän kunto alkoi kohentua, ja siinä vaiheessa kun lapsoset olivat jaloillaan, alkoi riehuminen.

Ränän lasten nimiteema oli selvillä jo aikapäiviä sitten. Tottakai Räikkärockin lapset nimettäisiin tapahtuman luojien eli Eppujen biisien mukaan. Riinakin lopulta lämpeni tälle ajatukselle, kun hänelle esiteltiin Eppujen tuotantoa tarkemmin. Ainoa kurja puoli oli, että muutamia lempikappaleita jouduttiin jättämään pois kun nimisääntö rajaa käytettävien merkkien määrän. Jengissä hengaili myös muutama täysin nimensä mukainen tyyppi. Päivänselvää oli, että meille tuli Tahroja Paperilla (Torsti, Pirkkala), jolla oli päänsä päällä valkoinen läiskä sekä Baarikärpänen (Oiva, Oulu) joka viihtyi tuolla maitobaarissa alvariinsa. Muut pojat olivat En saa mielestä sinua (Pantse, Tampere), Kun olet poissa (Stenu, Vaasa) ja toiset hulmuhelmapojat Urheiluhullu (Diego, Nokia), Hipit rautaa (Hipi, Alavus) ja poikien täpäkkä siskolikka Tahdon Sut (Sinna, Helsinki).

Aprillia, aprillia

Nessi (Lappunaaman Kukkaisrock) jatkoi sukunsa perinteitä olemalla ei niin helppo astutettava. Temperamentiltaan samanlaisesta väkkäräjäärä Mickeystä (Triad Panoramic) tuli pentujen isukki.

Alkuun näytti, että vatsa pyöristyy huimaa vauhtia, mutta tultaessa viidennelle viikolle kasvu tasaantui ja röntgen pääsiäisen alusviikolla osoitti, että kumpikin pentu köllötteli omassa yksiössään. Minä, Nessi ja patja muutimme Lintukalliolle valmistautumaan paitsi synnytykseen myös muuttoon. Hyvin sainkin putsattua keittiön ja kodinhoitohuoneen kaapit, kun ei ollut televisiota ja seurana oli höpinöitäni pää kallellaan kuunteleva Nessi.

Syntymässä oli siis kaksi pentua, joita saimmekin odotella niin pitkään, että alkuperäinen nimiteema pääsiäislapsista kuivahti kokoon. Ja vaikka juuri ennätimme ohittaa aprillipäivänkin, 2.4.2016 syntyneet nartut saivat nimekseen Aavistus Aprillia (Kaneli, Tampere) ja Koreaa Kuravelliä (Ymmi, Juupajoki).

Nessi viihtyi lastensa kanssa niin hyvin, että ensimmäisinä päivinä sen sai väkisin kantaa ulos pentulaatikosta. Lapset saivat yllinkyllin hoivaa, lämpöä ja maitoa. Silmien avaamisella ei ollut kiire, mutta kun ne saatiin auki, elämänpiiri laajentui nopeasti pentulaatikon ulkopuolelle. Kiitos lämpimän toukokuun, tyttelit pääsivät opettelemaan ulkoilua melko varhain ja myös sisäsiisteyskasvatus pääsi hyvin alkuun. Tosin Nessi oli pitänyt huolen siitä, ettei minun tarvinnut siivota yksiäkään kakkoja laatikosta vaan papereiden ja alustojen vaihto riitti. Nessi piti liikuntakoulua ja tyttelit kiersivät pihaa, jossa riittää vaihtelevaa maastoa kehittää lihaksia. Liikuntatuntien seurauksena huushollin rappuset eivät olleet kovin haasteelliset.

Sen sijaan olin vähän ihmeissäni, että oliko mestarimontunkaivaja unohtanut kaupunkilaiselämässä taitonsa? Huoli oli turha. Montunkaivuutunnit oli säästetty vähän myöhäisemmille viikoille, eikä aikaakaan kun pihamaata koristi muutama kolmeen pekkaan (tai oikeammin pirkkoon) työstetty kaivanto.

Häähulinaa -pennut

Ellun (Lappunaaman Elämäni Elisabeth) ja Mauno "Ahosen" (Mistycor Custom Made at Beryllos) lapsukaisia laitettiin alulle kevään ollessa kukkeimmillaan, ja juhannukseen mennessä oli koko lailla selvää, että meillä tulisi heinäkuussa olemaan pentusia, sillä Ellusen muodot pyöristyivät pyöristymistään ja kuikkakoponen nuori neiti lisäsi painoaan merkittävästi. Röntgen paljasti monta pääkalloa, ja Bellusen olo alkoi ison massun vuoksi käydä tukalaksi. Kymppikiloinen oli muuttunut 16,4 kiloiseksi, ja pentuhuoneessa paikat laitettiin kuntoon. Lämpökuoppa ohitettiin, ja hetken jo ajattelimme pentujen syntyvän oman hääpäivämme kunniaksi. Aivan siihen Ellu ei onnistunut tähtäämään, mutta ennen rakkaan ystävämme pojan häitä 13.7.16.

Kestoltaan pitkä synnytys, iso pentue ja kookkaat pennut eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Niinpä jouduimme valitettavasti toteamaan, että kaikki pennut eivät selvinneet synnytyskanavassa hengissä vaan seurauksena oli usean pennun menehtyminen. Ellu kuitenkin taisteli läpi pitkän synnytyksen, ja synnytti itse menehtyneetkin pennut. Kolmea pienokaistaan Ellu hoivasi taidokkaasti ja huolellisesti koko niiden pentuajan luovutukseen asti. Ellu pesi ja puhdisti, valvoi ja vartioi, imetti ja leikitti. Minun ei tarvinnut perushoitoon ensimmäisten viikkojen aikana puuttua vaan huolehtia ainoastaan siitä, että Ellu sai riittävästi ruokaa. Myös Seela sai helliä ja hoivata, kuten myös ennen lasten lähtöä meillä hoidossa ollut Tiuku -mummokin.

Häähumun keskelle syntyneet lapset saivat tietenkin hääteemaan liittyvät nimet. Pojista tuli Pitkä Hääyö aka Miko (Tampere) ja Surusilmä Sulhaspoika aka Viljo (Parkano), ja poikien siskosta Tulevan Suven Morsian aka Luna (Pori).

Syksyn taikaa

Alkujaan puolisiskosten järjestys pentusten saamisessa piti mennä toisin päin, mutta Ellu Bellunen ehti ensin. Seela (Sunoasis's Elegant Angel) kävi onnistuneesti miehelässä Reean synttäreiden alkajaisiksi, ja Ray (Triad Dressed for Success) astui Seelan pikaisen kilvoittelun jälkeen ripeästi.

Vatsan kasvua ei Seelan muhkean turkin vuoksi kovin helposti huomannut, mutta hiljalleen vatsaviiva muutti muotoaan. Seelahan oli osittain tutustunut pentuarkeen bestiksensä Ellun pentujen myötä, mutta hieman olimme Reean kanssa huvittuneita, kun ensimmäisen pennun synnyttyä, Seela katseli sitä ihan kuin teini ajatuksin "en mä voinu tietää, että hetken hurman tuloksena on tuollainen". Lähdimme ulos, ja hups "kakka olikin pentu". Seurasi odotusta, odotusta ja odotusta, ja lopulta oli ajettava Raholaan Johannan luo. Muumiopentu oli keskeyttänyt luomusynnytyksen, ja loput kolme elävää pentua syntyivät leikkauksella. Yhden urospennuista saatoimme sateenkaarisillalle, ja Eviran avaustulos kertoi sen elämäntaipaleen hankaluuksien syyn, sillä rintakuoppa painoi keuhkoja ja sydäntä.

Kohtuullisen lämmin ja vähäsateinen syksy antoi mahdollisuuden paljoon ulkoiluun, ja pian nelikko oivalsi, että kun portin auettua spurttaa alakerran läpi ovelle, pääsee pihaan juoksemaan. Ja siellä painettiin turkit hulmuten, olivathan pojat "hulmuhelmoja" eikä tyttelienkään turkit kovin niukkoja olleet.

Syksylasten nimeämisessä Reean ja Markun rooli on suuri. Poriin matkasi Fanni (Lappunaaman Kirpeä Aamunkoitto), Mäntsälään Pate (Viluvarpaat), Kotkaan Taavi (Syyspäivän Sadetanssi) ja Doris (Iltapimeän Ilo) Lempäälään.

Suomi 100 pennut

Miinan (Lappunaaman Menevä Madeleine) astutus vuoden 2017 alkupuolella ei onnistunut ja niinpä Miina vietti mukavia heinäkuun lopun hetkiä Kollin (Frendlain's Arres) kanssa. Melkein onnistuimme synkronoimaan syntymäpäivät Seelan lasten kanssa, mutta yksi päivä otettiin siihen nähden ennakkoa. Miinan synnytys käynnistyi vähän salamyhkäisesti, sillä se oli onnistunut piilottamaan minulta lämpökuopan. Makoilin ja lueskelin pentuhuoneessa flunssaisena, ja Miina pötkötteli pehmopedillä minun petini pääpuolessa. Iltaruoka maistui hyvin. Yöllä havahduin ensin siihen, että Miina oksensi ruokansa, mutta muuten se vaikutti hyvin levolliselta. Siivottuani jatkoimme unia, ja taas havahduin siihen, että Miina vienosti puhahteli. Synnytys oli siis käynnissä. Aamun valjettua meillä oli pentulaatikossa puhdistettuina ja kuivattuina kaksi pientä tytteliä. Ensimmäisenä syntynyt enkelipoika oli hyvästelty.

Synnytys sujui luomusti, ja hyvällä rytmillä. Miina hoiti lempeästi pikkuruisia tyttöjään, jotka hakeutuivat hienosti syömään. Pieni suu, isot nisät ja vähän tiukassa ollut maito tuotti vähän alkuhankaluutta, mutta siitä päästyä kasvu lähti hyvin käyntiin. Ellu täti odotti portin takana innokkaana, ja olisi halunnut heti tulla hoitamaan siskon lapsia.

Mikäli meillä olisi ollut urosvoittoinen pentue, Kollin omistajalla Kirsillä olisi ollut hyviä nimivaihtoehtoja. Lätkäjätkät olisivat noudattaneet isi-Kollin viitoittamaa tupsukorvatietä, ja Vesa olisi ollut onnellinen. Tovi miettiessä meni, kunnes lamppu syttyi ja teemaksi tuli tottakai Suomi 100. Koska pennut olivat narttuja, nimien pitäisi tietenkin liittyä merkittävään naiseen. Suuri plussa oli, että tällä naisella oli yhtymäkohta Tampereeseen aivan kuten meillä kasvattajilla ja myös pennuilla täällä syntyneinä. Niinpä Tampereella vaikuttanut kirjailija Minna Canth oli itsestään selvä valinta. Tytöt saivat virallisiksi nimikseen luonne-etuliitteillä varustetut kirjat Topakka Työmiehen Vaimo aka Oili sekä Kipakka Kauppa-Lopo aka Netta. Oili touhuilee Vaasassa ja Netta Tampereella.

Historia
Corgit