Pentueet

Me emme aloittaneet pentujen nimeämistä perinteiseen tapaan A:sta aloittaen vaan pentueiden nimissä oli jokin teema lukuunottamatta ensimmäistä pentuetta, joiden viralliset nimet kuvastavat jollakin tapaa pentujen ulkoista ilmettä tai syntymiseen liittyvää seikkaa.

Kaksi ensimmäistä pentuetta syntyivät vuosina, jolloin perheeseemme syntyi lisää myös kaksijalkaisia jäseniä. Niinpä kolmannen pentueemme odotusvaiheessa tutut tiedustelivatkin uteliaina, että ”koskas teidän vauva syntyy”. Tämä “perinne” kuitenkin katkesi.

Ensimmäistä pentuetta odottaessaan Nuppu usein nukkui selkä vasten minun selkääni, ja oletankin sen aavistaneen, että myös minun sisälläni kehittyi elämä. Ainakin tuodessani tyttäremme kotiin sairaalasta, Nuppu käväisi nuuhkaisemassa ja lipaisemassa sitä sängyn päällä ja lähti omiin touhuihinsa. Sen sijaan meille jäänyt, tuolloin nelikuinen Nupun tytär Susa (Lappunaaman Tummasilmäsusa) istui sängyllä tuijottamassa pientä ihmettä ainakin tunnin. Susan suuret korvat vain heiluivat lapsen liikkeiden ja äännähdysten tahdissa.

Ensimmäisen pentueen isäksi valikoitui Sinikka Sjöblomin omistama Follow The Fun of Rivona. Pentueessa oli Susan lisäksi Sulo (Lappunaaman Jarruenska), joka kävi viidesti näyttelyssä ollen Jyväskylässä kesäkuussa 1992 ROP ja palkittiin SA:lla myös huhtikuussa 1993. Sulo menehtyi 13 -vuotiaana. Lisäksi syntyivät Iita (Lappunaaman Isoiita), jonka toinen silmä oli valitettavasti valuviallinen ns. marmorisilmä ja Doris (Lappunaaman Minidoris), jolla on syntymässään sekä napa- että palleatyrä. Doris leikattiin ja se kuntoutui hyvin, mutta jäi pienikokoiseksi. Pentueessa oli myös kuolleena syntynyt urospentu. Iita eli 12 -vuotiaaksi ja Doris jouduttiin lopettamaan 11 -vuotiaana.

Susa kävi näyttelyissä ja saavutti pari SA:ta, mutta Susasta ei tullut jalostuskoiraa vaan se jäi kotikoiraksi. Varsin varhain se alkoi ontua etujalkojaan, mutta ontumiselle ei aluksi löytynyt mitään syytä. Kun olimme lonkkakuvanneet Susan noin kaksivuotiaana, ilmeni että sillä oli paitsi erittäin huonot lonkat myös luupiikkejä polvissa ja selkärangassa lannealueella. Jalat vaivasivat sitä erityisesti milloin oli kylmää ja kosteaa, ja tuolloin se ontui etujalkojaan varatessaan painoa vielä normaaliakin enemmän etuosalle. Susa oli lempeä, rakasti lapsia ja se eli perheemme täysivaltaisena jäsenenä. Koska Susa eli elämänsä yhdessä emänsä kanssa ja oli tähän erittäin kiintynyt, se lopetettiin 11 -vuotiaana yhdessä emänsä kanssa. Heidät tuhkattiin yhdessä.

Muumit

Nupun toinen pentue, jossa isänä oli FIN MVA Shallianne Anticipation syntyi helmikuussa 1993. Koska asuimme tuolloin hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa, Nupun kasvattaja Anneli Sutela oli ystävällisesti luvannut, että Nuppu saa tulla synnyttämään Kaipolaan. Synnytyspäivän iltana sain säännöllisesti väliaikatietoja edistymisestä ja iltauutisten aikaan ilmoituksen, että voin lähteä ajelemaan, jos haluan olla mukana. Saapuessani Kaipolaan oli syntynyt kaksi tricolour -pentua ja ilmoittaessani asiaa kotiväelle syntyi jälleen yksi tricolour. Anneli virnisteli minulle, että siitäs nyt sait niitä himoitsemiasi kun kaikki viisi pentua osoittautuivat tricoloureiksi. Pentueen syntymäajankohtana meidän perheessämme kova sana olivat muumit, joten pentue sai nimet Lappunaaman Naurava Nipsu “Nipa”, Tomera Tiuhti “Kamu”, Vauhti Viuhti “Linda”, Mainio Mymmeli “Vappu” ja Villi Jonkka “Ninni”, joista sijoitimme Ninnin ja Nipan. Näyttelyurallaan Nipa saavutti ykkösiä ja kakkosia ja sai luonnetestistä 188 pistettä. Nipalla oli terveet silmät ja kyynärnivelet, mutta lonkkakuvaus antoi tuloksen D. Lindan paras näyttelytulos oli ykkönen ja sen lonkat olivat D/C. Kamun paras näyttelytulos oli kakkonen, mutta se oli innokas agility -koira, ja sijoittui ainoassa virallisessa kisassaan ykköstuloksella sijalle 10. Tämä pentue järjesti tyttäremme kanssa juoksu- ja konttauskisoja asunnossamme, ja olemme olleet todella kiitollisia pitkämielisistä naapureistamme, jotka ottivat töminän ja pattereiden kolinan todella rauhallisesti.

Rokkarit

Lappunaaman Rock -pentue sai päivänvalon Ilmajoella Vapun omistajan Raija Bisin hoivissa huhtikuussa 1996. Tähän pentueeseen kuuluivat punaiset Lappunaaman Elvis Presley ”Roope” ja Tina Turner ”Marsa” sekä tricit Dy Springfield ”Lilli” ja Janis Joplin ”Omppu”. Omppu jäi pieneksi, ja pienikokoisuuden todennäköisin syy oli vuotava aortta. Vaivastaan huolimatta Omppu eli yli 10-vuotiaaksi. Vappu oli parhaimmillaan pentujensa synnyttyä, sillä se valittiin kesäkuussa 1997 Kauhavan ryhmänäyttelyssä ROP -koiraksi. Vappu oli tervesilmäinen ja A -lonkkainen narttu, joka oli erittäin leimaantunut omistajaansa Raijaan. Vappu eli 12 -vuotiaaksi.

Rokkareita rivissä

Suomifilmihenkilöt

Ninni (Lappunaaman Villi Jonkka) oli nimestään huolimatta rauhallinen ja vakaa narttu, joka asusti sijoituskodissaan usean kissan kumppanina. Sillä oli terveet silmät ja C/B -lonkat. Näyttelyretkien aikana Ninni vietti aikaa meillä, ja se tuli hyvin toimeen emänsä ja Susan kanssa. Näyttelytulokset vaihtelivat ykkösen ja kakkosen välillä. Ninnin kumppaniksi valittiin Marja Sara-ahon omistama, A -lonkkainen Station Hill´s Midsummer Night, ja maaliskuussa 1997 näkivät päivänvalon väriltään punaiset Suomi -filmin roolihenkilöt Lappunaaman Aarneniskavuori “Miska”, Juurakon Hulda “Hulda”, Kauniskatariina “Pipsa” ja Hiljamaitotyttö “Penni”. Penni on kovaluonteinen narttu, joka otti useampaan kertaan mittaa samassa taloudessa asuvasta Saksanpaimenkoiranartusta. Pennin silmästä löytyi silmätarkastuksessa lievä PPM. SA:lla palkittu Penni oli C -lonkkainen, mutta se loukkasi selkänsä ja sen jalostuskäytöstä luovuttiin vaikkakin olimme sopineet omistajien kanssa Pennin jalostuskäytöstä.

Kotiseutu

Seuraavaa pentuetta odotettiinkin vuodelle 2002, jolloin syntyivät perheeseemme vuonna 1996 sijoitukseen tulleen Doriksen (Annline´s It´s My Promise) tyttären Ritan eli Annline´s Ringpromisen (terveet silmät, lonkat B, luonnetestitulos 95 pistettä) lapset isänään KANS MVA Khartoum Haleys Comet “Kazz” (om. Anneli Sutela). Nämä lapset nimettiin kotipaikkakuntamme Oriveden kylien ja vanhojen suomalaisten nimien mukaan. Pennut Lappunaaman Siitaman Sulo “Sulo” ja Eräjärven Elmer “Elmeri”, Naappilan Nelli “Nelli”, Holman Helmi “Helmi”, Hirsilän Hilma “Hilma” ja Voitilan Venla “Taimi” näkivät päivänvalon toukokuussa. Pentueen urokset ovat valitettavasti kivesvikaisia, mutta kumpikin on taitava agility -koira. Lisäksi ne ovat toimineet ansiokkaasti koiraleirikoirina lapsilla, joilla ei ole ollut ottaa leirille omaa koiraa. Anneli Sutelan omistaman Hilman paras näyttelytulos on ERI, mutta sen näyttelyura on sittemmin päättynyt kieliongelmien vuoksi. Nellin korvat lurpahtivat hampaiden vaihtumisen yhteydessä jääden luppaan. Helmin toistaiseksi paras näyttelytulos on EH, se on silmätarkastettu ja todettu tervesilmäiseksi. Lonkkatulos on C. Helmin jalostuskäytöstä kennelillämme on sopimus, mutta hartaista toiveista ja useista yrityksistämme huolimatta Helmi ei ole tullut kantavaksi.

Popparit

Joulukuussa 2003 päivänvalon näki Lappunaaman POP -pentue. Pentueen emänä oli Milli (Annline´s Recent Promise), jonka ystävämme Kati Puhakka luovutti kennelillemme jalostuskäyttöön. Millin paras näyttelytulos oli ykkönen, sillä oli terveet silmät ja C/B -lonkat. Pentueen isä on Kikka Korjulan omistama FIN MVA Jimanie Beryllos Stormy Day “Floyd”. Pennuista on sittemmin silmätarkastettu ja lonkkakuvattu neljä pentua ja seitsemän kahdeksasta on käynyt myös näyttelyssä. Pentue Lappunaaman Nightwish “Namu” (ERI), Him “Leo”, Tik-Tak “Taika” (lonkat C, silmät PPM, ERI), PikkuG “Toffo” (EH), The Rasmus “Veikka” (lonkat C, silmät OK, 2xSERT), Darude “Rudi” (lonkat C, kyynärnivelet 0/0, silmät OK, SERT, VaraSert), Gimmel ”Minni”(H) ja Killer ”Raksu” (lonkat D/C, kyynärnivelet 0/0, silmät OK, ERI, VaraSert) on tuottanut meille ja luonnollisesti myös omistajilleen paljon iloa.

Kesärockit

Vemmin (Wales Tale's A New Dream) ja Sutelan Annelin omistaman Brunon (Caamora J-Lo Annlines Dancing With Stars) pennut syntyivät pitkän odotuksen jälkeen 16.7.11. Koko meidän poppoo seurasi jännittyneenä masun pyöristymistä, ja pentuveikkauksen kertoimet muuttuivat päivä päivältä. Lopulta pingispalloksia keskivartaloltaan muotoutunut Vemmi keisaroitiin ja koko jengi huhki kuivailemassa pentuja.

On ollut hieman vaikeaa itseänsä kasvattajaksi nimittää kun edellisestä (omasta) pentueesta on vierähtänyt aikaa varsin pitkä tovi. Onhan sitä toki istuttu jokunen hetki Mörriä seuraamassa, Blondien pentuaitauksessa ja Neminkin pentujen luona, mutta oma pentue on antanut odottaa itseään. Tästä pentueesta tuli meille myös ikimuistoinen, sillä pentujen luona tuli vietettyä hetki jos toinenkin Vemmi -mamman kärsiessä kuolioon menneen kohdun aiheuttamista tuskista. Rock -tapahtuma -nimet tämä pentue sai, sillä meidän nuorimman 18 vuoden ikään kuuluu tietenkin rock, rauha ja rakkaus. Kun näiden pentusten luonteessa on vilkkaan emän ja ei niin rauhallisen isukin myötä melkoista rockia, nimeäminen alkoi olla selviö.

Alkuvaikeuksien jälkeen 7 suloista palleroa tuhutti emänsä kainalossa. Päivien edetessä saatoimme havaita, että nämä riiviöt olivat hyvin imeneet äidinmaidossa Vemmin energian, ja meno olikin huimaa. Piti mennä Ruisrockiin, Kukkaisrockiin, Räikkään jne., mutta me vaan istuttiin pentulaatikossa. Vähän väliä tukittiin pahvilaatikoilla koloja, joihin pennut onnistuivat uteliaisuuttaan itsensä tunkemaan tai sitten metsästimme heitä pitkin pihaa, kun murtautuminen pentuaitauksesta vapaimmille vesille oli onnistuneesti suoritettu. Nyt omissa kodeissaan iloa ja pahennusta tuovat Lappunaaman Provinssirock (Severi, Kankaanpää), Ruisrock (Sisu, Piikkiö), Tulivuorirock (Senni, Espoo), Noitarock (Oona, Mänttä-Vilppula), Kukkaisrock (Nessi, Tampere), Ikurirock (Hertta, Tampere) ja Räikkärock (Ränä, Tampere). Heistä kaikista toivottavasti kuullaan vielä.

Suomifilmit

Leffateema jatkui uusien suomalaisten filmien niminä 2011 vuoden toisessa pentueessa. Nemi (Wales Tale's Spring Treasure) antoi kokeneena narttuna opastusta poikakölvillemme Puntille astumisen saloista. Liekö Puntti saanut oppia myös Veikka -isukilta, sillä homma hoitui samalla salamyhkäisyydellä kuin isällään. Tulos alkoi näkyä Nemin pyöristyvänä vatsana sopivasti juuri erikoisnäyttelypäivänä, jossa iloisesti esiintynyt Nemi sai tuomarilta arvion ”pregnant?”. Noh, paksusta massusta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, näyttelystä tuotiin kotiin parikilpailun voitto ”aidon” parin eli Puntin kera. Ja niinpä meidän jengi hääräili 18.11. jälleen klinikalla kuivailemassa kahdeksan lapsosen pesuetta.

Nemi huolehti pennuistaan hienosti, mutta salli myös parhaan ystävänsä Vemmin ja Vemmin tyttären Ränän osallistua ainakin pentujen riehuttamiseen. Tämä pesue ei ollut ehkä aivan yhtä villi kuin heinäkuun lapsoset, mutta heihin oli kyllä tarttunut mukavasti isukin paimennusviettiä, sillä aina oli joku lahkeessa roikkumassa. Tässä pesueessa oli myös varsinainen luutahilta -jengi, joka osallistui pentutilojen siivoamiseen ahkerasti. Nämä lapsukaiset vaikuttavat seuraavilla paikkakunnilla Lappunaaman Pelikaanimies (Pepe, Akaa), Roskisprinssi (Rolle, Ylöjärvi), Prinsessa (Tiuku, Tampere), Sisko tahtoisin jäädä (Nuka, Aura), Liian paksu perhoseksi (Nelli, Espoo), Rentun Ruusu (Pitko, Espoo), Näkymätön Elina (Pola, Hyvinkää) ja Tyttö Sinä olet tähti (Fila, Tampere).

Kukkaisrockit

Viertolan Sofian omistama Nessi (Lappunaaman Kukkaisrock) kävi miehelässä Kuopiossa Saken (Promisehill No Greater Kiss) luona huhtikuun alkupuolella. Kaikin tavoin vilkas ja aktiivinen Nessimme saikin Sakke -paran lähes hermoromahduksen partaalle ja oli huvittavaa nähdä helpottuneet ilmeet Saken naamalla hakiessamme Nessiä kotiin. Nessi -mamman kantoaika sujui helposti, vaikka alkuun massu näyttikin kasvavan hirmuista vauhtia. Nessi oli myös hyvä synnyttäjä ja huolellinen äiti. Kun pennut olivat alkuun punnittaessa hänestä vähän etäällä, Nessi katseli huolestuneena ja yrittikin nostaa pentuja niskasta takaisin kainaloonsa. Innokas leikkijä yritti jo varsin varhain saada lapsosiaan leikkimään kanssaan ja ulkoilun alettua Nessi on opastanut lapsukaisilleen kuoppien kaivamisen jalon taidon seurauksin, että takapihaamme koristaa jokunen monttu. Lapset ovat saaneet nauttia myös Ränä -tädin leikkiseurasta. Nessi ei myöskään pannut pahakseen Puntin eikä isukin vierailua. Sakke -isukki ei sen sijaan ollut ihan hirveän innostunut tämän yli-innokkaan morsiamensa jälleennäkemisestä.

Lappunaaman Kukkaisrockin pennuista piti ensimmäisen suunnitelman mukaan tulla kevään luonnonkukkia. Vähän herkuttelinkin jo nimillä koiranputki, kurjenpolvi, akankaali jne. Minä kun kuvittelin, että Kukkaisrock on tapahtumana kuollut ja kuopattu, kunnes postilaatikkoon tupsahti ohjelmalehtinen. Niinpä suunnitelma muuttui ja Kukkaisrockn lapsukaiset nimettiin tämänvuotisten kukkaisrockin esiintyjien mukaan. Uros sai nimekseen Lappunaaman Fumble (alias Koda) ja nartut Lappunaaman Dashbone (Hilma) ja reippaan asenteen sekä pelkäämättömän luonteen vuoksi Lappunaaman Rockwalli (Lara).

Kuninkaalliset

Lappunaaman Prinsessa aka Tiuku osasi ajoittaa lapsukaisten syntymän mainiosti, jotta harvapäisen kasvistädin on helpompi muistaa onnittelut. Rockyn (Beryllos Black Charmer) kanssa aikaansaadut pentuset syntyivät 16.7.14. Tiuku oli oman emänsä tavoin helppo astutettava, erittäin hyvä synnyttäjä ja lempeä äiti. Kahdessa tunnissa lapsukaiset plompsahtelivat maailmaan kuin plussapallot. Yksi pieni oli menehtynyt ennen syntymää, ja aluksi laatikossa tuhisi kuusikko. Viikon ajan hoivasimme yhtä pientä narttua, jonka paino ei oikein ottanut noustakseen, vaikka sisaruksilla paino lisääntyi ja maitoa kyllä tulvi. Viikon kamppailun jälkeen sirpukka saatettiin sateenkaarisillalle, ja Eviralta saimme myöhemmin syyn hänen kasvuongelmilleen. Pennulla oli kitalakihalkio, jota ei onnistuttu löytämään aiemmin.

Viisikon kasvaessa tuli esiin, että joukossa on myös meidän kennelimme ensimmäinen pörris. Yksi nartuista oli siis fluffy. Tiuku kasvatti lapsiaan itselleen ominaisella tavalla lempeästi. Yksi nartuista oli tosi menevä ja äänekkäin, toinen pojista hiukan toista ujompi ja kaipasi rämäpäisempää enemmän rohkaisua. Pörröturkkinen aivan syötävän ihana ja kaikkien lemmikki. Yksi narttu pikkuisen blondi. Kun nimeämisen aika tuli, oli melko lailla selvää, että Prinsessan lapset ovat tietenkin kuninkaallisia. Pohdittavaksi tuli oikeastaan vain se, että nimetäänkö nykykuninkaallisten mukaan ja pitääkö olla syntyjään sellainen. Nimistä voinette päätellä, mihin ratkaisuun päädyimme kun lapsista tuli Lappunaaman Elämäni Elisabeth (Ellu, joka häärää kotona), Menevä Madeleine (Miina, Tampere), Valloittava Victoria (Nani, Pori), Waltias William (Wallu, Tampere) ja Hurmaava Harry (Masi, Turku).

Eppulaiset

Ränän (Lappunaaman Räikkärock) astutus ei ollut ihan helposti toteutettavissa, sillä onhan hän temperamentiltaan äitinsä tytär. Pentujen isäksi tuli ensisuunnitelmasta ja varasuunnitelmastakin poiketen Annline´s This is True Love aka Leo, joka ei pannut pahakseen vähän sähäkämpää narttua ja niinpä meillä vietettiin pentulaatikkopäiviä saman kesän aikana toistamiseen 13.8.14 syntyneiden pentusten kanssa.

Pikkuriikkisen Ränän kylkiluut paistoivat viime metreillä jo huolestuttavasti, ja niihän siinä kävi, ettei lapsosten vietyä tilan vatsaan mahtunut riittävästi evästä, vaikka ruokahalua Ränällä kyllä oli. Lapsoset saatiin maailmaan Juliskan turvallisissa käsissä 13.8.2014. Ei syntynyt ihan seitsemää veljestä, mutta kuusi ja kaikille yksi sisko. Heikosti hengittäneen pikkunartun matka päättyi jo eläinlääkäriasemalle.

Ränä huolehti lapsistaan hienosti, mutta sen oma kunto huoletti meitä kovin. Ränä oli laihtunut aivan valtavasti. Havaitsimme sen rauhasten kaulalta huomattavan suurentuneiksi. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot käytiin läpi ja varauduttiin jo kaikkeen pahimpaankin. Onneksi huolellisella hoidolla Ränän kunto alkoi kohentua, ja siinä vaiheessa kun lapsoset olivat jaloillaan, alkoi riehuminen.

Ränän lasten nimiteema oli selvillä jo aikapäiviä sitten. Tottakai Räikkärockin lapset nimettäisiin tapahtuman luojien eli Eppujen biisien mukaan. Ainoa kurja puoli oli, että muutamia lempikappaleita jouduttiin jättämään pois kun nimisääntö rajaa käytettävien merkkien määrän. Jengissä hengaili myös muutama täysin nimensä mukainen tyyppi. Päivänselvää oli, että meille tuli Tahroja Paperilla (Torsti, Pirkkala), jolla oli päänsä päällä valkoinen läiskä sekä Baarikärpänen (Oiva, Oulu) joka viihtyi tuolla maitobaarissa alvariinsa. Muut pojat olivat En saa mielestä sinua (Pantse, Tampere), Kun olet poissa (Stenu, Vaasa) ja toiset hulmuhelmapojat Urheiluhullu (Diego, Nokia), Hipit rautaa (Hipi, Alavus) ja poikien täpäkkä siskolikka Tahdon Sut (Sinna, Helsinki).

Aprillia, aprillia

Nessi (Lappunaaman Kukkaisrock) jatkoi sukunsa perinteitä olemalla ei niin helppo astutettava. Temperamentiltaan samanlaisesta väkkäräjäärä Mickeystä (Triad Panoramic) tuli pentujen isukki.

Alkuun näytti, että vatsa pyöristyy huimaa vauhtia, mutta tultaessa viidennelle viikolle kasvu tasaantui ja röntgen pääsiäisen alusviikolla osoitti, että kumpikin pentu köllötteli omassa yksiössään. Minä, Nessi ja patja muutimme Lintukalliolle valmistautumaan paitsi synnytykseen myös muuttoon. Hyvin sainkin putsattua keittiön ja kodinhoitohuoneen kaapit, kun ei ollut televisiota ja seurana oli höpinöitäni pää kallellaan kuunteleva Nessi.

Syntymässä oli siis kaksi pentua, joita saimmekin odotella niin pitkään, että alkuperäinen nimiteema pääsiäislapsista kuivahti kokoon. Ja vaikka juuri ennätimme ohittaa aprillipäivänkin, 2.4.2016 syntyneet nartut saivat nimekseen Aavistus Aprillia (Kaneli, Tampere) ja Koreaa Kuravelliä (Ymmi, Juupajoki).

Nessi viihtyi lastensa kanssa niin hyvin, että ensimmäisinä päivinä sen sai väkisin kantaa ulos pentulaatikosta. Lapset saivat yllinkyllin hoivaa, lämpöä ja maitoa. Silmien avaamisella ei ollut kiire, mutta kun ne saatiin auki, elämänpiiri laajentui nopeasti pentulaatikon ulkopuolelle. Kiitos lämpimän toukokuun, tyttelit pääsivät opettelemaan ulkoilua melko varhain ja myös sisäsiisteyskasvatus pääsi hyvin alkuun. Tosin Nessi oli pitänyt huolen siitä, ettei minun tarvinnut siivota yksiäkään kakkoja laatikosta vaan papereiden ja alustojen vaihto riitti. Nessi piti liikuntakoulua ja tyttelit kiersivät pihaa, jossa riittää vaihtelevaa maastoa kehittää lihaksia. Liikuntatuntien seurauksena huushollin rappuset eivät olleet kovin haasteelliset.

Sen sijaan olin vähän ihmeissäni, että oliko mestarimontunkaivaja unohtanut kaupunkilaiselämässä taitonsa? Huoli oli turha. Montunkaivuutunnit oli säästetty vähän myöhäisemmille viikoille, eikä aikaakaan kun pihamaata koristi muutama kolmeen pekkaan työstetty kaivanto.

Häähulinaa -pennut

Ellun (Lappunaaman Elämäni Elisabeth) ja Mauno "Ahosen" (Mistycor Custom Made at Beryllos) lapsukaisia laitettiin alulle kevään ollessa kukkeimmillaan, ja juhannukseen mennessä oli koko lailla selvää, että meillä tulisi heinäkuussa olemaan pentusia, sillä Ellusen muodot pyöristyivät pyöristymistään ja kuikkakoponen nuori neiti lisäsi painoaan merkittävästi. Röntgen paljasti monta pääkalloa, ja Bellusen olo alkoi ison massun vuoksi käydä tukalaksi. Kymppikiloinen oli muuttunut 16,4 kiloiseksi, ja pentuhuoneessa paikat laitettiin kuntoon. Lämpökuoppa ohitettiin, ja hetken jo ajattelimme pentujen syntyvän oman hääpäivämme kunniaksi. Aivan siihen Ellu ei onnistunut tähtäämään, mutta ennen rakkaan ystävämme pojan häitä 13.7.16.

Kestoltaan pitkä synnytys, iso pentue ja kookkaat pennut eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Niinpä jouduimme valitettavasti toteamaan, että kaikki pennut eivät selvinneet synnytyskanavassa hengissä vaan seurauksena oli usean pennun menehtyminen. Ellu kuitenkin taisteli läpi pitkän synnytyksen, ja synnytti itse menehtyneetkin pennut. Kolmea pienokaistaan Ellu hoivasi taidokkaasti ja huolellisesti koko niiden pentuajan luovutukseen asti. Ellu pesi ja puhdisti, valvoi ja vartioi, imetti ja leikitti. Minun ei tarvinnut perushoitoon ensimmäisten viikkojen aikana puuttua vaan huolehtia ainoastaan siitä, että Ellu sai riittävästi ruokaa.

Häähumun keskelle syntyneet lapset saivat tietenkin hääteemaan liittyvät nimet. Pojista tuli Pitkä Hääyö aka Miko (Tampere) ja Surusilmä Sulhaspoika aka Viljo (Parkano), ja poikien siskosta Tulevan Suven Morsian aka Luna (Pori).

Syksyn taikaa

Alkujaan puolisiskosten järjestys pentusten saamisessa piti mennä toisin päin, mutta Ellu Bellunen ehti ensin. Sunoasis's Elegant Angel kävi onnistuneesti miehelässä, ja Ray (Triad Dressed for Success) astui pikaisen kilvoittelun jälkeen ripeästi.

Vatsan kasvua ei muhkean turkin vuoksi kovin helposti huomannut, mutta hiljalleen vatsaviiva muutti muotoaan. Lähdimme ulos, ja hups "kakka olikin pentu". Seurasi odotusta, odotusta ja odotusta, ja lopulta oli ajettava Raholaan Johannan luo. Muumiopentu oli keskeyttänyt luomusynnytyksen, ja loput kolme elävää pentua syntyivät leikkauksella. Yhden urospennuista saatoimme sateenkaarisillalle, ja Eviran avaustulos kertoi sen elämäntaipaleen hankaluuksien syyn, sillä rintakuoppa painoi keuhkoja ja sydäntä.

Kohtuullisen lämmin ja vähäsateinen syksy antoi mahdollisuuden paljoon ulkoiluun, ja pian nelikko oivalsi, että kun portin auettua spurttaa alakerran läpi ovelle, pääsee pihaan juoksemaan. Ja siellä painettiin turkit hulmuten, olivathan pojat "hulmuhelmoja" eikä tyttelienkään turkit kovin niukkoja olleet.

Poriin matkasi Fanni (Lappunaaman Kirpeä Aamunkoitto), Mäntsälään Pate (Viluvarpaat), Kotkaan Taavi (Syyspäivän Sadetanssi) ja Doris (Iltapimeän Ilo) Lempäälään.

Suomi 100 pennut

Miinan (Lappunaaman Menevä Madeleine) astutus vuoden 2017 alkupuolella ei onnistunut ja niinpä Miina vietti mukavia heinäkuun lopun hetkiä Kollin (Frendlain's Arres) kanssa. Melkein onnistuimme synkronoimaan syntymäpäivät aiemman pentueen kanssa, mutta yksi päivä otettiin siihen nähden ennakkoa. Miinan synnytys käynnistyi vähän salamyhkäisesti, sillä se oli onnistunut piilottamaan minulta lämpökuopan. Makoilin ja lueskelin pentuhuoneessa flunssaisena, ja Miina pötkötteli pehmopedillä minun petini pääpuolessa. Iltaruoka maistui hyvin. Yöllä havahduin ensin siihen, että Miina oksensi ruokansa, mutta muuten se vaikutti hyvin levolliselta. Siivottuani jatkoimme unia, ja taas havahduin siihen, että Miina vienosti puhahteli. Synnytys oli siis käynnissä. Aamun valjettua meillä oli pentulaatikossa puhdistettuina ja kuivattuina kaksi pientä tytteliä. Ensimmäisenä syntynyt enkelipoika oli hyvästelty.

Synnytys sujui luomusti, ja hyvällä rytmillä. Miina hoiti lempeästi pikkuruisia tyttöjään, jotka hakeutuivat hienosti syömään. Pieni suu, isot nisät ja vähän tiukassa ollut maito tuotti vähän alkuhankaluutta, mutta siitä päästyä kasvu lähti hyvin käyntiin. Ellu täti odotti portin takana innokkaana, ja olisi halunnut heti tulla hoitamaan siskon lapsia.

Mikäli meillä olisi ollut urosvoittoinen pentue, Kollin omistajalla Kirsillä olisi ollut hyviä nimivaihtoehtoja. Lätkäjätkät olisivat noudattaneet isi-Kollin viitoittamaa tupsukorvatietä. Tovi miettiessä meni, kunnes lamppu syttyi ja teemaksi tuli tottakai Suomi 100. Koska pennut olivat narttuja, nimien pitäisi tietenkin liittyä merkittävään naiseen. Suuri plussa oli, että tällä naisella oli yhtymäkohta Tampereeseen aivan kuten meillä kasvattajilla ja myös pennuilla täällä syntyneinä. Niinpä Tampereella vaikuttanut kirjailija Minna Canth oli itsestään selvä valinta. Tytöt saivat virallisiksi nimikseen luonne-etuliitteillä varustetut kirjat Topakka Työmiehen Vaimo aka Oili sekä Kipakka Kauppa-Lopo aka Netta. Oili touhuilee Vaasassa ja Netta Tampereella.

Pasila pentue

Ellun (Lappunaaman Elämäni Elisabeth) toiset pennut päätettiin laittaa alulle, koska Ellu oli synnyttänyt ensimmäiset pentunsa hienosti itse ja sen kyky ja halu hoivata pentuja on huippuluokkaa. Kumppania mietittiin pitkään ja hartaasti, ja koska tavoitteena oli saada pentuihin hieman lisää toiminnallisuutta, päädyimme valinnassa Kilposen Jutan ja Hiltusen Pinjan omistamaan Pöystiin eli urokseen, jonka virallinen nimi on Suukkosuun Shine So Bright. Yrittäessämme ensimmäistä kertaa toteuttaa tätä yhdistelmää, matkustin junalla Ouluun ja hain Pöystin meille. Tuolloin totesin, että VR:llä olisi kyllä käyttöä hyvälle sovellussuunnittelijalle, sillä yrittäessäni varata koirapaikkaa, se ei onnistunut, koska juna oli järjestelmän mukaan buukattu täyteen, eikä ollut vapaita paikkoja. Yllätys oli melkoinen, kun matkustimme kohti Tamperetta Pöystin kanssa valtaosan matkasta kahdestaan typötyhjässä vaunussa. Matka sujui kuitenkin hyvin, sillä herra pötkötteli keskellä käytävää ja minä röhnötin omassa penkissäni. Ellu otti sussun hienosti vastaan, mutta emme syystä tai toisesta saaneet mitään aikaiseksi. Seuraava yritys toteutettiin sitten Oulussa Jutan luona, jonne Ellu matkusti kanssani junalla. Ellu oli kuulemma varsin huomaamaton tyyppi.

Astumisen toteuduttua hain Ellun kotiin jälleen junaillen. Vähän tiukan työpäivän jälkeen juoksin asemalle ja ennätin junaan juuri ja juuri todetakseni sen sitten alkavan olla myöhässä hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tarkoitus oli lähteä samana iltana paluumatkalle. Välillä vaikutti jo siltä, ettei se tulisi onnistumaan. Onneksi Jutan puoliso Aleksi toimitti Ellun minulle suoraan Oulun asemalle, ja läpystä vaihdon jälkeen juoksimme toisella puolella olevalle laiturille lähteäksemme paluumatkalle. Aamulla oli töissä tosi freesi olo.

Tämä retki olikin tuloksellisempi. Ellun massu paisui paisumistaan, ja liikkuminen tuli työläämmäksi ja ruokailua piti jakaa useampaan, mutta pienempään osaan. Normaalisti alle 12 kg painava Ellu painoi röntgenreissulla 18,4 kg. Ellun olo kävi kovin työlääksi, kun valtaisan vatsan kanssa ei löytynyt hyvää asentoa nukkua vaan lopulta Ellu pilkki istuallaan. Tällä kertaa Ellu ei yrityksestä huolimatta onnistunut saamaan pentuja luomusti ulos ja niinpä matkasimme 11.10.2018 keisaroinnille tutulle klinikalle. Kuivattavaksi saatiin neljä urosta ja neljä narttua, joista pienin painoi 245 grammaa ja suurin 380 grammaa. Ellu nautti mammailusta ja maito saatiin samassa yhteydessä toteutetusta steriloinnista huolimatta herumaan hyvin. Pentulaatikossa oli rauhallista ja ah, niin siistiä, kun Ellu pesi ja putsasi kaartiaan tarmokkaasti. Silmät avautuivat kahden viikon ikään tultaessa, ja vauhti alkoi kiihtyä. Herra iso herra nautiskeli tissillä aina kun vain mahdollista ja trikki poika oli kova tutkimaan paikkoja. Neidoista alkoi erottua äänekkäin. Osatavoite oli toteutunut hyvin ja toiminnallisuutta tuntui kertyneen jengiin varsin hienosti.

Nimiteema ja sen mukaiset nimet alkoivat hiljalleen hahmottua. Koska vanhemmat olivat Ellu ja Pöysti, teema oli tietenkin tv-sarja Pasila. Hieman haasteellista oli se, että sarjan päärooleissa ei ole monia naispuolisia hahmoja. Mutta kun katsoi riittävän monta jaksoa tarkkaan, nimiä alkoi pumpsahdella. Komisario Kyösti Pöysti tuli tietenkin tilanteita tutkivan tricolour pojan nimeksi. Terhoksi nimetty jässikkä vaikuttaa Kotkassa. Punainen uros, jolla oli tapana makoilla aina muiden päällä, oli luonnollisesti Päällikkö Rauno Repomies, ja Taaviksi nimetty vekkuli vaikuttaa Tampereella. Hieman maltillisemmalla otteella asioita tutkinut (verrattuna tuohon komisarioon) Jännää-Mies Pekka Routalempi on kutsumanimeltään Uuno ja touhuilee myös Tampereella. Biru eli Järjen Ääni Tommi Neponen oli kovin kontaktinhakuinen ja työskentelee Jyväskylässä. Riehakas Reetta Ruusu aka Joli järjesteli riehuralleja erityisesti Pirkon kanssa ja Jammaileva Jemmica Laamanen, joka näytti usein siltä, että sillä soi päässä joku biisi on Dana. Hauska sattumus, mutta Joli ja Dana päätyivät asumaan alkujaan lähekkäin Espooseen. Ja sitten blondi tuli taloon, sillä Hirveen Hemaiseva Helga jäi meille kotiin.

Putous pampulat

Tuollainen aivan täydellisesti pentulaatikon siivoava emä on kasvattajan näkökulmasta vähän ”vaarallinen”. Sitä ei muistakaan, että kuinka paljon kakka- ja pissapaperijätettä voi lopulta kertyä, ja sitä ryhtyy suunnittelemaan uusia pentueita. Niinpä Ymmi (L Koreaa Kuravelliä) oli päätetty astuttaa, vaikka pentulaatikon tohina oli vielä menossa.

Ensimmäinen yritys toteutettiin Viljon (L Surusilmä sulhaspoika) kanssa tietoisena siitä, että karvatestien tulokset eivät olleet vielä saapuneet. Jokin aavistus oli, että myös Viljo saattaisi olla fluffykantaja ja silloin lootassa olisi potentiaalisesti hulmuhelmoja. Tulokset tulivat aikanaan paitsi karvatestistä, myös ultrasta ja karvatestin mukaan kumpikin oli fluffykantaja. Ultraus näytti tyhjää, joten astutusyritys ei tuottanut tulosta.

Keväällä 2019 suunnitelmaa muovattiin ja Ymmille valittiin sulho Vaasasta. Karvanlaatu ei ollut ainoa tekijä vaan saatiin myös hippasen verran suoremmat eturaajat. Ojalan Roosan Elmeri (Natural Stance Rubin Schwarz) tuli meille kylään. Näyttivät viihtyvän Ymmin kanssa hienosti, mutta minua Elmeri ei kaivannut ollenkaan mukaan heidän seurusteluunsa vaan käyttäytyi tosi korrektisti nähdessään minun lähestyvän. Päivät kuluivat ja seuraava tyttöystävä jo odotteli Elmeriä saapuvaksi. Laitoin herran matkaan kohti Keski-Suomea, ja odotukset tuloksen suhteen olivat melko pienet. Enhän ollut nähnyt yhtäkään kunnollista astumista, vaikka toki tiedän, että tulosta voi tulla kyllä jopa ”sutaisusta sinne päin”. Ymmi on meidän Ellun kaltainen tilavampi neito, eikä hänen massunsa nyt alkuun kovin kookkaalta näyttänyt. Hyvin jaksoi hessutella pitkin pihamaata ja yrittää aina lähteä mukaan ajamaan hevosia. Ymmi tuli meille pääsiäisen viettoon ja siinä vaiheessa kävi kyllä ilmeiseksi, että pentuja toki tulee.

Ymmin vatsa oli kasvanut parin viimeisimmän viikon aikana jäätävästi, ja Ymminkin oli hankala löytää sopivaa lepoasentoa. Tehtiin myös nisätarkistuslaskenta ja vaikka kuinka moneen kertaan tarkisti ja laski, niitä löytyi 9 kappaletta. Eihän se asia toki huolta aiheuttanut yhtään ennenkuin käytiin röntgenkuvassa toteamassa, että luurankoja oli 11 kpl. Ymmi aloitteli pihinät ja puhinat, lämpökuoppa saavuttiin aamuyöllä 8.5. Saman päivän iltana käytiin klinikalla toteamassa että kohdun suu on kyllä avautunut, mutta ketään ei tunnu kanavassa. Käveltiin sen minkä tuollaisen mahan kanssa kykeni, mutta illan kevyempien ja yön voimakkaampien työntöjen jälkeen oli pakko todeta, ettei ole riittävästi tilaa. Aamupäivä huhkittiin sitten jälleen klinikalla, ja kotiin tuomisina oli vielä pöllyssä oleva mamma, kuusi narttua ja viisi urosta. Uroksista kaksi oli punaista ja kolme tricolouria ja myös nartuissa oli kaksi punaista sekä neljä tricolouria. Painot 163 grammasta 324 grammaan.

Olisi varmaan kannattanut olla vähän vähemmän kunnianhimoinen, mutta ajattelin, että pennuille on tärkeää saada oman emän maitoa. Parin tunnin välein syöttörumba, jossa ensin pienemmät neljä ja yksi isompi, vaihto kuuteen isoon. Ymmille ruokaa ja pieni ulkoilu, yritys nukkua hetki ja kierros alusta. Vierellä olevalta sängyltä sai seurata kuinka pennut kaivautuivat ja käpertyivät mamman vierelle. Kunnes jonain yönä tajusin retkottavani siinä ilmapatjalla jotenkin kummallisesti. Epäselväksi jäi, miksi patjaan oli tullut reikä. Selvää kuitenkin oli, ettei siinä pysynyt ilma, koska takapuoleni viisti lattiaa vaikka jalat olivat kohti kattoa. Mutta Ymmin syöttöpatjalle mahduin minäkin, ainakin puolittain. Painoerot olivat tasoittuneet hienosti pariin viikkoon mennessä sen verran, ettei tuota rumbaa tarvinnut enää jatkaa kokoaikaisesti. Pentulaatikko kävi pieneksi ja liian matalaksi tosi nopeasti ja niinpä pentukehikko tuli tilalle nopeasti.

Onneksi pennut kasvoivat kohti kesää, sillä saimme ulkoilla paljon. Ja Ellu pääsi vihdoinkin mukaan hoitamaan pentuja. Ensin matkaa taitettiin kahdella kevythäkillä, ja kasvun saattoi todeta myös siitä, miten kantamus muuttui aina vain painavammaksi ja painavammaksi. Pian aloitettiin spurttiharjoittelu pentuhuoneesta ulos. Matka oli yllättävän pitkä siinä mielessä, että matkalla ehti ”kadota” tutkimusmatkailija jos toinenkin. Hassua oli myös se, että yhteentoista laskeminen on yllättävän vaikeaa, jos kyseessä on villi pentulauma, joista osa ei olisi halunnut viettää yhtään ylimääräistä minuuttia sisällä.

Seuraava dilemma oli - Putous -hahmoja vai hokemia. Ymmi mamma on hahmo, mutta lapset ovat hokemia, joista jotkut olivat kuulemma aivan välttämättömyyksiä. Arvailkaa vaan ihan rauhassa, mitkä. Firman Piikkiin aka Elmo asuu Riihimäellä, Pehmeet touhuu aka Nipsu Espoossa, Saletisti Natsaa aka Möykky Hyvinkäällä, Vitsi vitsi haittaaks se aka Papu Lempäälässä, Happy Ending aka Kerttu Helsingissä, Ihana Somelainen Muija aka Lempi Tampereella kuten myös Suut Makiaks aka Nala. Mie Romahan aka Manda matkasi Porvooseen ja Vähä tuhma aka Olivia Kangasalle. Sitähän sää kysyit aka Martta jäi viihdyttämään meitä Ellun ja Helgan kaveriksi.

Pääsiäispallerot

Syksyllä 2020, kun Pasila -penskat tulivat kahden vuoden ikään, oli tavallaan järkytys todeta, että meidän hupsu Helga -neiti olisi mahdollisesti seuraava Lappunaama mamma. Ensin toki pitäisi käydä ”läpivalaisussa” ja tehdä päätös käytettävästä uroksesta, jos tulokset olisivat hyvät. Ihanat pasilalaiset kokoontuivat jälleen yhteen, tällä erää terveystutkimusten tiimoilta ja oli todella hienoa taas havaita meidän olevan yhteisellä asialla.

Helgan ja sisarusten tulokset olivat kokonaisuutena aivan mahtavat, ja niinpä suunnitelmissa otettiin steppi eteenpäin. Tein ankaraa hyöty-haittapuntarointia ja hankin lisäselvityksiä, koska Ellun keväällä 2020 saaman myrkytyksen kylkiäisenä tulleet epileptiset kohtaukset askarruttivat. Kun Pöystin tai isukiksi valikoituneen Arskan (Adrian) taustoista ei noussut esiin sellaisia uhkakuvia, jotka olisivat painaneet vaakakupissa enemmän kuin helposti astutettavia, luomusynnyttäviä ja erinomaiset emävietit omaavia narttuja sisältävän linjan säilyttäminen, Helga päätettiin astuttaa.

Helga osoittautui sukunsa narttujen kaltaiseksi. Arskan kanssa ei kulut kauaakaan, kun hommat oli todisteellisesti hoidettu ja sitten vaan odoteltaisiin jokunen viikko. Ja Helgan vatsaseutu alkoi pyöristyä, karvat kääntyä kaakkoon ja Ellun sekä Martan nenä ohjautua nuuhkimaan takamusta entistä intensiivisemmin. Meidän perhekunnalla oli jälleen pentulotto käynnissä, ja kun saavuimme röntgenistä, siihen mennessä lähimmän arvauksen oli antanut Justus.

Pääsiäisen 2021 vietto kuluisi uuden elämän äärellä. Helga muutti pentulaan, mutta oli kyllä kovasti sitä mieltä, että haluaa tulla metsälenkille. Lämmönmittaukset sujuivat vaivatta, pedissä käytiin vähän petailemassa, mutta mitään dramaattista ei ollut havaittavissa. Pääsiäislauantain aamuna 3.4. lämpökuoppa oli ohitettu ja todettiin, että meillä oli yhteisen ruokailun lisäksi varmaan ihan omaa pääsiäisohjelmaa. Iltapäivällä Helga ryhtyi tositoimiin, ja kolmen tunnin kuluttua kaikki seitsemän, joista viimeinen enkelinä, olivat syntyneet. Helga hoiti heitä hyvävoimaisen ja tyytyväisen oloisena. Yksi uros ja viisi narttua olivat ahnaina mamman nisillä, ja Ellu mummu päivysti taas portin takana. Jotta jotain jännitystä pääsiäiseen saatiin, olin unohtanut ostaa varalle Puppyboosteria ja sitä ostamaan lähtenyt Riina onnistui kadottamaan lompakkonsa kortteineen.

Kookkain pennuista oli 307g painoinen narttu ja pienin 181g narttu, joka näytti ulkoisesti mamman kopiolta. Nenissä näkyi hetimmiten pigmenttipilkkuja, mutta valkoista oli melko paljon. Tricoloureja olivat ensimmäisenä syntynyt narttu ja viimeinen enkelinarttu. Seuraavan päivän iltana lähtöpainot oli saavutettu takaisin, joten maitoa tuli vallan mainiosti. Kuuden päivän iässä tehtiin ensimmäinen manikyyri. Viikon ikäisenä kookkaimman paino oli puolessa kilossa, mutta kaikki kasvoivat suunnilleen 20-30g päivävauhtia. Kun tehtiin toista kertaa manikyyriä, kaksi nartuista oli oikein helppoja käsitellä, uros melko helppo ja kaksi rauhoittui käsittelyyn hetken telmuttuaan. Tricolour narttu oli selkeästi hankalin saada asettumaan. Ensimmäiset silmät avautuivat 17.4. Hiljalleen alkoi erottua joukon rauhallisin ja äänekkäin. Ensimmäiset maistiaiset muuta kuin mamman maitoa nautittiin 24.4. ja samana päivänä pentulaatikko vaihtui kehikkoon. Liikkuminen kehittyi melkoisin harppauksin ja äidin päällä oli oikein mukavaa kiipeillä. Vappupäivän kunniaksi käytiin ensimmäisen kerran ulkona ja siitä lukien ulkoilut lisääntyivät joka päivä. Ulkona saimme tutustua myös mummoon ja Marttaan, joista tulikin sitten jokapäiväisiä kavereitamme. Ulkona harjoiteltiin kaivamista, ponnistamista, hyppimistä, putkissa juoksua, keppien kuljettamista ja käsittelyä pöydällä.

Vierailimme myös kasvistädin työpaikan takapihalla, jossa on sellainen kiva katosalue, jossa saattoi juosta ja kiivetä istutusaltaisiin. Vedimme siellä sellaisen puolen tunnin rallin, jonka aikana meitä kävi katsomassa ainakin 50 ihmistä. Kasvistädin oman osaston väelle meidän vierailusta oli kerrottu, mutta kun ihmiset näkivät meidät ikkunoista, muidenkin osastojen väkeä alkoi virrata paikalle. Samoin osa töihin tulijoista pysähtyi ensin palluttelemaan meitä -päivän pelastajia. Moni heistä kysyi penturallia katseltuaan, että ”onko toi musta joku päällikkö?”

Mentiin kohti kesää ja omiin koteihin muutto lähestyi. Vähän ennen pentutarkkia kotiin jäämässä oleva Lyyli alkoi ripuloida, ja syyksi paljastui isospora. Meidän maastoihin sen toivat todennäköisesti myyrät, joita lumen alta paljastuneiden kohoumien perusteella oli ollut melkoisesti. Oireettomat sisarukset tottakai lääkittiin, koska olivat olleet samoilla sijoilla. Muutoin pentutarkilla kaikki hyvin, pennut suhtautuivat tutkimiseen reippaasti, eikä varhaisrokottamista käytännössä edes huomattu. Tarkastuksen punnituspainot näkyvät nimien perässä.

Utelias, nopea ja aina hyväntuulinen Lilli (3.350 kg) muutti Riikan ja Jarin kainaloiseksi Nummelle, vilkas ja vähän terävämpi Stella (2.890 kg) Rian perheeseen Hyvinkäälle, lasten suursuosikki, Bellasta Friidaksi (2.850 kg) nimetty mammakopio Niinan perheeseen Kangasalle, touhukkaan ja sopuisan Taimin (3.190 kg) jäädessä Sarille ja Teemulle Tampereelle. Ellu-mummon suosikkipoika, narttuja vähän rauhallisempi Ykä (3.250 kg) muutti Vantaan humuun Christan perheeseen.

Kummeli -kaksikko

Martan (Lappunaaman Sitähän sää kysyit) pentuetta suunniteltiin pitkään ja hartaasti, mutta loppukesän 2021 juoksun astutussuunnitelma koki monenlaisia takaiskuja. Martta oli laajasti luustotutkittu hetimiten kun kaksivuotispäivä oli ohitettu, ja tulokset olivat varsin kelvolliset. Ensimmäinen sulhasehdokas poistui ihan vähän ennen ajateltua tutustumisretkeä jalostuksesta. Kakkosvaihtoehdolle oli käynyt tapaturma, jonka tiimoilta sen piti pitäytyä astutuksista sen verran pitkään, että juoksu meni ohi. Kolmosvaihtoehdon silmätarkastus oli juuri ehtinyt mennä vanhaksi ja vaihtoehto neljän kanssa tutustumiset tapahtuivat niin kiireellä, että astuminen ei sitten onnistunut.

Eipä keväänkään 2022 suunnitelma mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Martta oli varmaan kuunnellut keskusteluja ja päätti ajoittaa juoksunsa melkoisen odottelun jälkeen siten, että kasvistäti oli parhaiden päivien aikana juuri sopivasti määrättynä maanpuolustuskurssille. Onneksi hädässä ystävä tunnetaan, ja Sirkka auttoi astutuksen toteutuksesta, ja ajelutti Marttaa Järvenpäähän. Nazo ja Martta hoitivat asian ja sitten piti vain odottaa. Vatsa alkoi kasvaa, mutta onneksi hieman maltillisemman tuntuisesti kuin Martan emän kohdalla.

Tiineysröntgen paljasti vatsassa majailevan 4, mahdollisesti 5 pentua. Yksi pennuista oli kyllä kuvan perusteella melkoisella mutkalla. Lääkäri vähän varoittelikin, että se saattaa aiheuttaa ongelmaa, ellei ennen synnytystä siitä oikene.

Kasattiin pentulaatikko valmiiksi, jonka Martta kävi pikaisesti tarkistamassa. Vierelle polviystävällinen pehmopeti, jonka Martta sitten ottikin omakseen siellä köllötellen. Ruoka maistui edelleen hyvin.

Martan synnytyksen aika lähestyi, ja hiljalleen hahmottui myös se, että en lähdekään Vesan kaveriksi lätkän MM-kisoihin nauttimaan Suomen peleistä vaan päivystän pentulaatikon äärellä, mikä sekin toki on varsin mukavaa hommaa. Olin sopinut kaiken varalta synnytyspäivystyksen Kangasalle ja muutama lomapäivä töistä oli anottuna.

Synnytys eteni lämpökuopasta työntöihin, ja Martta ponnisteli tosissaan erilaisia asentoja etsien. Lähes parin tunnin ponnistelujen, asennon vaihtojen ja ulkoilujen jälkeen lopputulos oli, että pennun jalat ilman kalvoja tuntuivat kanavassa, mutta en ylettänyt ottamaan jaloista kiinni, että olisin voinut avittaa pentua ulos. Niinpä jouduimme turvautumaan keisarointiin sovitussa päivystyksessä, jossa oli käynyt sellainen kömmähdys, että eläinlääkäri Jukan leikkausavustajina toimimme yhdessä Reean kanssa. Hyvin homma hoitui niinkin, mutta ensimmäisenä tulossa ollut uros ennätti menehtyä. Toinen, hyvin pikkuruinen uros (113g) jouduttiin päästämään sateenkaarisillalle, koska sillä oli kitalakihalkio. Narttu painoi syntyessään 233 g ja uros 278 g. Martta oli ensin nukutusaineista ja kipulääkkeistä vähän sekaisin ja ensimmäiset imut tapahtuivat emän ollessa kuutamolla. Pennut saivat ternimaitonsa ja maidonerityskin käynnistyi hyvin, mikä ei välttämättä ole leikatulla nartulla niin automaattista. Pitkälle edennyt normisynnytys varmasti auttoi tämän suhteen. Pentujen vikinä herätteli Martan ja toinnuttuaan se hoiti pentuja huolellisesti ja oli jopa paljon antaumuksellisempi emä kuin lähtökohtaisesti ajattelin. Emme tarvinneet lisämaitoa lainkaan, koska painot lähtivät nousemaan hyvin, ja kasvu oli tasaista. Silmät avautuivat uroksella 5.6. ja nartulla kaksi päivää myöhemmin. Liikkuminen vankistui koko ajan, ja kumpikin on oma-aloitteisesti pompotellut rappuset ihan ylös asti. Pentujen paino 19.7. punnituksessa oli Floki 3,6 kg ja Missy 3.0 kg.

Martta halusi parin viikon jälkeen jo yhteisille lenkeille muiden narttujen kanssa. Pentujen luo Helgan ja varsinkaan Lyylin ei ollut heti soveliasta tulla, mutta hiljalleen Martta alkoi luottaa myös Lyylin läsnäollessa eritoten ulkona. Pennut ovat olleet myös Pirkon, Seelan ja eno Urpon seurassa. Ulkoilun aloitimme 25.6., ja siitä lukien on ulkoiltu joka päivä, valtaosista päiviä useamman kerran päivässä. Likipitäen joka kerta kun ulos mennään, kakat tulevat ulos. Kynsiä on leikattu viikon iästä alkaen kerran viikossa, ja välillä homma on sujunut oikein mallikkaasti, mutta välillä kumpikin päätti panna kovasti hanttiin. Koska ulkoilimme myös sadesäässä, olemme harjoitelleet reilusti myös masun ja jalkojen pesua sekä kuivaamista. Missy ja Floki ovat syöneet myös aitoa luuta. Missy muutti turkulaiseksi ja Floki jäi Tampereelle.